Tämä artikkeli julkaistiin myös Oxygen 2050 -sivustolla (Helsingissä toimiva yhdistys, joka on erikoistunut vastuullisiin ja kestävän kehityksen yrittäjiin).

Tämä teksti on saanut inspiraationsa Tampereen yliopiston ja Vastuullinen Johtaminen - tutkimusryhmän järjestämästä Vastuullisen Liiketoiminnan seminaarista, joka järjestettiin 12. maaliskuuta. Työpajan keskustelunaihe oli "Etiikka ja arvot liiketoiminnassa", ja sinne oli kutsuttu seuraavat puhujat: Harviainen, J.T. "Pelien kaupallistamisen ydinetiikka", Kihn, L. "Arvojen rooli johdon valvontajärjestelmissä: Suorituskyvyn mittaamisen ja etiikan yhdistäminen päivittäisessä työnkuvassa ", Wissenz, Eva " Eettisyys liiketoimintamallin ytimessä "ja Okkonen, I." Huolenpidon etiikka maahanmuuttohallinnon tutkimuksessa ".

Olen Solar Fire Concentration Oy: n puheenjohtaja ja yksi perustajista. Seuraavat ajatukseni perustuvat 10 vuoden kokemukseeni sosiaalisten ja vastuullisten alojen yrittäjänä, aktivistina ja kirjailijana.

Kestävä kehitys on ollut muoti-ilmaus jo vuosikymmenien ajan. Sillä on spekuloitu ja termiä on viherpesty jo 20 vuoden ajan. Monet yrittävät olla “kestävän kehityksen” puolestapuhujia, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa. Eikö meidän pitäisi olla enemmänkin uudistavia ja holistisia?

Vaikka meillä on paljon tietoa saatavilla, silti vielä 48 vuotta Kasvun Rajat raportin julkaisemisen jälkeen meiltä puuttuu selkeitä keinoja luoda eettisesti tasapainossa olevia yhteiskuntia.

Pyrkimystä hankaloittaa se, että kestävyyden käsitettä ymmärretään monella eri tavalla. Kuinka voimme saavuttaa selkeämpiä ja johdonmukaisempia näkemyksiä ja toimintoja? Mitä tarkalleen pyrimme saavuttamaan aloittaessamme vastuullisen ja kestävän liiketoiminnan? Meillä on sertifikaatteja ja mittausmenetelmiä, mutta näiden mittareiden yläpuolelle nousee etiikkaa. Ilman etiikkaa, kyse on vain muoti-ilmiöstä ja ajan ja resurssien tuhlauksesta.

Haluan nostaa esiin tämän tärkeän aiheen juuri nyt, koska elämme historiallisia ja vaikeita aikoja ja asialle pitää tehdä jotain. Meidän on keskityttävä siihen, mikä on tärkeää nyt eli tekoihin tyhjien puheiden sijasta.

Yrityksissä ja yhteisöissä kukoistaa monia «kestäviä» aloitteita hyvin vähäisillä konkreettisilla vaikutuksilla aiheuttaen paljon hämmennystä. Olen kyllästynyt tähän. Haluan selkeyttä, johdonmukaisuutta ja kestävää keskustelua ilmastonmuutoksesta ja kaikista olemassa olevista eettisistä ratkaisuista maailmalla.

Ilman ideahautomojen, hallitusten ja elinkeinoelinten syvää ja selkeää ymmärrystä ilmastonmuutoskriisin eettisistä vaatimuksista niin sanotut kestävän kehityksen liiketoiminnat jatkuvat entisellään, estäen oikeita eettisiä yrityksiä kehittymästä. Nykyisellä toimintamallilla ratkaisemme vain rajoitettuja ongelmia.

Tähän pitää saada ratkaisu. Olen samaa mieltä yrittäjätovereideni kanssa siitä, että vain selkeä etiikka voi antaa meille mahdollisuuden tehdä työmme kunnolla ja kanavoida energiamme tavoitteiden saavuttamiseksi sen sijaan, että tuhlaisimme aikaa vaikutusvaltaisten tahojen miellyttämiseen. Jotta tämä kestävän kehityksen turha puhe voisi loppua, meidän on hidastettava tahtia ja ajateltava yhdessä ratkaisuja.

On hyvin paradoksaalista, että hurrikaanin sydämessä meidän on hidastettava tahtia, heittäydyttävä filosofeiksi ja paneuduttava asian ytimeen. Vain etiikka auttaa meitä käsittelemään oikealla tavalla tulevaa. Hyvä eettinen näkökanta auttaa yritysjohtajia onnistumaan väistämättömissä yhteiskunnallisten muutosten haasteissa.

Kolme ydinarvoani ovat myötätunto, vastuullisuus ja näiden yhdistäminen. Tästä huolimatta tunnen itseni joskus hieman yksinäiseksi ja vanhanaikaiseksi, koska ihmettelen, miten voimme tehdä näistä ydinarvoista houkuttelevan kulttuurissa, joka ylistää kovia arvoja? Miten voimme edes ymmärtää etiikkaa, jos arvostamme häikäilemättömiä wannabe sankareita? Vaikka Steve Jobsin lapset opiskelivat Steiner-koulussa ilman nykyteknologiaa, en jaksa enää uskoa epätodellisiin kalifornialaisiin “menestys” tarinoihin.

Miten pitää yllä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja eettisyyttä liiketoiminnassa, jos olemme suurimman osan ajasta ylikuormitettuja? Miten tehdä kahtijako hyvän ja pahan etiikan välille ilman, että meidän tarvitsee pelätä epäonnistumisia? Yksi ratkaisu tähän on yhteiseen hyvään pyrkiminen eikä se tarkoita korkeaa BKT:tta asukasta kohden. Millainen on meidän arvomaailmamme? Mikä on meille tärkeää? Nämä ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä, joihin meidän on vastattava kollektiivisesti. Kumppanini tapaa sanoa: Jos se olisi helppoa, se olisi jo tehty.

Kuinka sinut olemme etiikan kanssa? Minulle se tarkoittaa yhtä sanaa: välittämistä. Tämän yksinkertaisen tunteen ansiosta minulle on helppoa edustaa arvojani ihan niin kuin se on muillekin vastuullisille yrittäjätovereilleni. Työmoraalini perustuu siihen, että suorituskeskeisyys korvataan läsnäololla, hetkellinen tyytyväisyys maltillisuudella ja alun innostus periksiantamattomuudella. Voisin jatkaa luetteloa ja esitelmöidä asiasta vaikuttavilla kaavioilla, mutta se olisi ajanhukkaa. Jotta voisimme hyvin, meidän täytyy elää ja toimia eettisesti omien arvojemme mukaisesti.

Minulle vastuullisuus tarkoittaa huolenpitoa, joka koetaan kevyenä ja empaattisena toisin kuin vastuullisuus, joka koetaan usein raskaana terminä. Tarvitsemme tätä keveyttä ja positiivisuutta ilmastonmuutoskriisin ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä. Meidän on vaalittava näitä pehmeitä arvoja, jotta pysyisimme hengissä ja jotta välttäisimme yhteiskunnan ja ihmisten robotisoitumisen.

Minusta välittäminen kulkee käsi kädessä vaikuttamisen kanssa. Meidän pitäisikin kehittää mahdollisimman pian koulutusohjelmia, jotka opettaisivat ihmisiä välittämään paremmin. Suomi on tunnetusti vapaa maa, jossa ihmiset välittävät luonnosta, koulutuksesta, hyvinvoinnista ja yhteisestä hyvästä. Verrattuna moniin muihin maihin Suomi harjoittaa läpinäkyvää politiikkaa ja täällä kaikki voivat elää vapaasti. Ihmettelen silti, missä on julkinen keskustelu kestävästä tulevaisuudesta? Mielestäni Suomi on edelleenkin mukana kehityshankkeissa, jotka eivät täytä kestävän kehityksen vaatimuksia ja joissa taloudellinen liiketoiminta on keskiössä vihreän kehityksen sijasta.

Olen kokenut elämässäni niin monia henkilökohtaisia ​​haasteita, että olen oppinut keskittymään olennaiseen ja siihen mitä voimme oppia asioista. Voisiko Covid-19 pandemia opettaa meille, miten keskittyä olennaiseen. Osaisimmeko kenties sosiaalisen elämän palauduttua elää eettisemmin?

Tarvitsemme uudenlaista ajattelutapaa, jotta pystyisimme hidastamaan tahtia ja jotta voisimme syvemmällä tasolla yhdessä jakaa arvomaailmamme. Tähän on vain yksi avain: avoin keskustelu.

Yrittäjät ovat valtava voima ja yhdessä heillä on keino vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Yrittäjät ovat omalla tavallaan seikkailijoita. Yrittäjyyden ensisijainen tarkoitus on toiminta ja liikevoitto on vain seurausta toiminnan onnistumisesta. Meidän olisikin hyvä hyödyntää tätä yrittäjien energiaa köyhyyden ratkaisemiseksi. Vain yhdessä voimme saavuttaa tuloksia.

Onnellinen ihminen on sellainen, jolla on rakkautta ympärillään ja joka asuu lähellä puhdasta luontoa ja jolla on mielekäs ammatti, harrastuksia, ystäviä ja tietotaitoa. Viisautta on suosia lähiruokaa ja käyttää vain reilun kaupan ja kestävän kehityksen tuotteita ja palveluita. Nämä ovat eväitä onnellisempaan ja tasapainoisempaan elämään.
Oletko sinä elänyt näiden arvojen mukaisesti ja saanut rikkaan elämän? Olen aika tyytyväinen omaan tilanteeseeni, mutta olen silti vielä hyvin kaukana tavoitteistani. Meidän kaikkien pitäisi aina pyrkiä parempaan. Voiko Suomesta tulla maa, jonka kestävän kehityksen koulutusta vietäisiin maailmalle ja siten vaikutettaisiin kansainvälisesti eettiseen muutokseen? Vastaukseni on kyllä, ja nyt on tämän muutoksen aika.

Eva Wissenz